Ravitsemuksen tulokset

Raskausdiabeteksen omahoitoon kuuluu keskeisesti ravitsemus. Ravitsemusohjausta raskausdiabetekseen raskaana olevat henkilöt saavat neuvolasta.

Haastetta ravitsemuksen omahoitoon toi raskausdiabeteksen yksilöllinen käyttäytyminen. Moni äideistä koki ravitsemuksen omahoidon hyvin stressaavaksi ja ahdistavaksi. Tämä vaikutti heihin läpi raskauden ja sen jälkeenkin.  Osa äideistä kuvaili raskausdiabeteksen loppuvaiheen ravitsemuksen olevan hyvin kapeakirjoinen. Ravitsemuksen omahoidossa vaikutti olevan myös eniten epäselvyyksiä. Esimerkiksi ravitsemuksen kuvailtiin koostuvan pääsääntöisesti eri proteiineista, kuten kananmunista, rahkasta ja raejuustosta. Hyvin moni, terveellinenkin hiilihydraatti nosti verensokereita ja tällöin tämä jouduttiin jättämään pois ruokavaliosta. Äidit olisivat kaivanneet neuvolasta ohjausta, mitä ”tippuvien” ruoka-aineiden tilalle voisi ottaa, jotta ruokavalio ei liikaa kaventuisi. Tällaista kokeneet raskaana olevat toivoivat saavansa hoitavasta yksiköstä lääkehoidon raskausdiabeteksen omahoidon tueksi, jotta voisivat raskausaikana syödä monipuolisemmin ja terveellisemmin.

Joillakin äideillä ravitsemus muuttui epäterveelliseksi synnytyksen jälkeen, koska raskauden aikainen ravitsemus koettiin niin rajoittuneeksi. Synnytyksen jälkeen osa alkoi herkuttelemaan tai napostelemaan enemmän, kun ruokavalio ”vapautui”.

Mikä tukisi ravitsemuksen omahoitoa?

Hankkeen kokemusten pohjalta huomattiin, että raskausdiabeteksen ravitsemuksen omahoitoon kannattaisi pohtia yksilöllistä ravitsemusterapian tukea, jotta odottava äiti saisi odotusaikaansa sekä sikiön hyvinvoinnin tueksi apua monipuolisen ravitsemuksen toteuttamiseen.

Synnytyksen jälkeen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota ammattimaiseen ravitsemusohjaukseen, jotta terveelliset elämäntavat jäisivät osaksi arkea ja samalla synnyttäneen diabetesriski pienentyisi.